Tietosuoja

Mitä on spesiesismi? Syyt, vaikutukset ja keinot voittamiseen

Yhteiskuntamme tekee eron eri eläinlajien välillä antamalla joillekin enemmän suojaa ja moraalista arvoa kuin toisille. Kun taas koiria ja kissoja pidetään rakastettuina lemmikkeinä, on itsestäänselvyys käyttää lehmiä, sikoja tai kanoja ihmisten ravinnoksi. Tämä ero ei perustu objektiivisiin biologisiin tai moraalisiin periaatteisiin, vaan syvään juurtuneeseen ajattelutapaan, jota kutsutaan nimellä spesiesismi.

Mutta mitä tarkalleen tarkoittaa spesiesismi? Miten tämä käsite on historiallisesti kehittynyt, ja millaisia vaikutuksia sillä on eläimiin, ihmisiin ja ympäristöön? Tässä artikkelissa tarkastelemme määritelmää, alkuperää, arkipäiväisiä ilmenemismuotoja ja eettisiä vastaväitteitä.

Spesiesismin määritelmä: Mitä termi tarkoittaa?

Spesiesismi kuvaa eräänlaista syrjintää, jossa olentoja kohdellaan eri tavalla niiden kuulumisen vuoksi tiettyyn lajiin. Samalla tavalla kuin rasismi tai seksismi suosii tai syrjii spesiesismi tiettyjä ryhmiä – tässä tapauksessa niiden biologisen lajin perusteella.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ei-inhimillisten eläinten intressit alistetaan systemaattisesti ihmisten intresseille, riippumatta siitä, ovatko ne yhtä kykeneviä kokemaan kärsimystä tai iloa. Kun ihmisoikeudet katsotaan itsestäänselvyyksiksi, eläinten vastaavia oikeuksia ei usein tunnusteta.

Spesiesismi ilmenee esimerkiksi siinä, että jotkut eläimet kasvatetaan massatuotantotiloissa julmissa olosuhteissa samalla, kun toisia lemmikkeinä pidetään erityisellä hoidolla. Tämä mielivaltainen ero tehdään usein kulttuurista tai taloudellista syistä, mutta se on eettisesti kyseenalainen.

Historiallinen tausta: Miten spesiesismi syntyi?

Termi spesiesismi otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1970 brittiläisen psykologin Richard D. Ryderin toimesta, mutta ajatus siitä, että ihminen on muiden elollisten yläpuolella, ulottuu kauas historiaan. Eläinten kohtelu vaihteli eri kulttuurien ja aikakausien välillä – uskonnollisesta palvonnasta aina järjestelmälliseen resurssina käyttämiseen.

Antiikki ja keskiaika: Ihmisen ja eläimen erottelun synty

Monissa varhaisissa kulttuureissa eläimiä pidettiin hengellisinä olentoina. Erityisesti uskonnoissa kuten hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa eläinten kunnioittavaa kohtelua pidettiin moraalisena velvollisuutena. Antiikin Kreikassa sensijaan ensimmäisen kerran muotoiltiin tiukka ero ihmisen ja eläimen välillä. Aristoteles (384–322 eaa.) piti ihmistä ylivertaisena, koska häntä päällimmäiseksi annettiin järki, kun taas eläimet toimivat pelkästään vaistonvaraisesti. Tämä ajatus vaikutti pitkäkestoisesti länsimaiseen ajatteluun.

Keskiajalla ihmisen ylemmyyttä vahvisti kristillinen teologia. Raamattu asetti ihmisen "luomakunnan kruunuksi", mikä palveli oikeutuksena käyttää eläimiä ruuaksi, työksi ja vaatetukseen. Tämä ajattelutapa muokkaa eläinten kohtelua Euroopassa monien vuosisatojen ajaksi.

Uusi aika ja valistus: Eläimet koneina?

Tieteellisen vallankumouksen myötä renessanssissa ja moderniaikana ihmisen ja eläimen välinen jakolinja vahvistui entisestään. René Descartes (1596–1650) piti eläimiä sieluttomina automaatteina, jotka vain näyttivät refleksinomaisia reaktioita ulkoisiin ärsykkeisiin. Tämä oikeutti eläinkokeet ja eläinten teollisen käytön. Vasta valistuksen aikana alkoi eläinten hyvinvointi herättää yksittäistä keskustelua, mutta suurin osa filosofeista näki eläimet yhä välineinä, joiden avulla saavuttaa tarkoituksia.

19. ja 20. vuosisata: Ensimmäisten eläinoikeusliikkeiden alku

Vasta 1800-luvulla lisääntyneet eettiset huolenaiheet johtivat ensimmäisten eläinsuojeluliikkeiden syntyyn. Vuonna 1824 Britanniassa perustettiin Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA). 1900-luvulla käyttäytymistutkijat, kuten Jane Goodall, osoittivat, että eläimillä on monimutkaisia tunteita ja sosiaalisia rakenteita.

Kun "Animal Liberation" (1975) julkaistiin Peter Singerin toimesta, alkoi moderni eläinoikeusliike. Singer väitti, että spesiesismi on yhtä moraalisesti kyseenalaista kuin rasismi tai seksismi. Siitä lähtien monet filosofit ja aktivistit ovat käsitelleet eläinten epäoikeudenmukaista kohtelua, ja organisaatiot kuten PETA tai Animal Equality ovat ajaneet niiden oikeuksia.

Spesiesistinen ajattelutapa on kasvanut historiallisesti ja juurtunut syvälle kulttuuriimme. Vasta viime vuosikymmeninä sitä on alettu kyseenalaistaa laajemmin. Kasvava tieto eläinten tietoisuudesta ja kärsimyksen tunemiskyvystä tekee selväksi, että ei-inhimillisten olentojen kohtelussa on aika muuttua ajattelutapaamme.

Spesiesismin ilmenemismuodot arkipäivässä

Spesiesismi on syvästi juurtunut kulttuuriimme ja arkikäytäntöihimme. Usein emme edes huomaa, että suosimme tiettyjä eläinlajeja, samalla kun aiheutamme toisille kärsimystä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Ravinto: Useimmissa yhteiskunnissa on normaalia syödä tiettyjä eläimiä, kuten nautaa, sikaa tai kanaa, samalla kun muita – kuten koiria tai kissoja – pidetään perheenjäseninä. Tämä ero ei perustu biologiseen perustaan, vaan on kulttuurisesti määrittynyt.

Vaatetus: Monet vaatteet valmistetaan nahasta, villasta tai turkista, mikä tarkoittaa, että eläimiä käytetään tai tapetaan muodin vuoksi.

Viihde: Eläintarhat, sirkukset ja delfinaariot pitävät eläimiä vangittuina usein epäluonnollisissa olosuhteissa ihmisten viihteen vuoksi.

Eläinkokeet: Miljoonia eläimiä testataan vuosittain laboratorioissa, usein kosmetiikka- tai lääketuotetutkimuksiin. Niiden kärsimykset nähdään usein välttämättöminä, vaikka on olemassa vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä.

Lainsäädäntö: Monissa maissa lemmikkieläinten suojaksi on tiukkoja lakeja, kun taas tuotantoeläimet nauttivat usein vain vähimmäissuojasta laissa.

Eettiset argumentit spesiesismia vastaan

Spesiesismin vastustajat väittävät, että elävän olennon kärsimys ei ole vähempiarvoista vain sen vuoksi, että se kuuluu eri lajiin. Moraalisen huomioon ottamisen kriteeri tulisi olla kyky kärsiä, ei biologinen luokittelu.

Moderni tieteellinen tieto osoittaa, että monet eläimet omaavat korkeaa älykkyyttä, sosiaalisia kykyjä ja tunteita. Esimerkiksi siat ovat yhtä älykkäitä kuin koirat, kun taas varikset voivat käyttää työkaluja. Siitä huolimatta jotkin näistä eläimistä suojataan, kun taas toisia pidetään pelkästään ravintolähteitä.

Toinen argumentti spesiesismiä vastaan on se, että muut syrjinnän muodot – kuten rasismi tai seksismi – tunnustetaan jo moraalisesti vääriksi. Samalla tavalla on epäoikeudenmukaista kohdella eläimiä huonommin yksinomaan niiden lajiin kuulumisen vuoksi.

Viime vuosina useissa maissa ja yrityksissä on tehty merkittäviä toimenpiteitä eläinsuojelun parantamiseksi ja spesiesististen rakenteiden purkamiseksi. Erityisesti viihteen, muodin ja villieläinten pitämisen aloilla on havaittu merkittäviä muutoksia.

Vuonna 2021 Ranska päätti kieltää villieläinten pidon sirkuksissa asteittain lopettaakseen elefanttien, leijonien ja muiden eläinten kärsimyksen. Myös Iso-Britannia, Italia ja Alankomaat ovat hyväksyneet samanlaisia lakeja, jotka pyrkivät siihen, ettei eläimiä käytettäisi enää pelkästään viihteen kohteina. Saksa on myös edistynyt: Vuodesta 2022 lähtien tietyissä osavaltioissa on kielletty pitää villieläinlajeja kuten elefantteja, karhuja tai kirahveja sirkuksissa. Lisäksi on esitetty vaatimuksia valtakunnallisesta kiellosta, jota ei kuitenkaan ole vielä täysin toteutettu.

Kriittinen asenne villieläinten pitämistä kohtaan näkyy myös kasvavassa määrässä maita, jotka kieltävät delfinaariota ja merinisäkästarhoja. Kanada sääti vuonna 2019 lait, jotka kieltävät valaitten ja delfiinien vangitsemisen tai kasvattamisen vankeudessa. Ranska ilmoitti vuonna 2021, ettei uusia miekkavalaita tai delfiinejä oteta vankeuteen, ja Barcelona suunnittelee sulkevansa viimeisen delfinaarionsa ja siirtävänsä eläimet suojeltuihin merialueisiin. Saksassa delfiinien pitämiseen eläintarhoissa kohdistuu lisääntyvää protestia, ja keskustellaan siitä, pitäisikö olemassa olevat laitokset sulkea pitkän aikavälin tavoitteen mukaisesti.

Myös muotiala reagoi yhä enemmän eläintuotteiden käyttöön liittyvään kritiikkiin. Norja ja Viro ovat päättäneet lakkauttaa turkistarhat kokonaan vuoteen 2025 mennessä, kun taas Kalifornia on ensimmäisenä Yhdysvaltain osavaltioista kieltänyt turkistuotteiden myynnin. Saksa on ottanut käyttöön tiukemmat säännöt turkiseläintiloille vuonna 2017, mikä johti viimeisten tilojen sulkemiseen maassa vuonna 2019. Suuret luksusmerkit kuten Gucci, Prada, Versace ja Canada Goose ovat ilmoittaneet luopuvansa aitojen turkisten käytöstä.

Nämä kehityssuunnat osoittavat, että yhteiskunnan asenne eläimiä kohtaan muuttuu. Yhä useammat maat ja yritykset ajavat aktiivisesti tiukempia eläinsuojelutoimenpiteitä ja tunnustavat, että eläimiä ei enää pitäisi pitää pelkästään resursseina. Myös Saksassa kasvaa paine politiikalle, että se toteuttaa laajempia kieltoja ja tiukempia lakeja eläinten suojeluksi.

Spesiesismin vaikutukset eläimiin, ympäristöön ja ihmisiin

Spesiesismi vaikuttaa paitsi tapaan, jolla eläimiä kohdellaan, myös sillä on merkittäviä ekologisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Eläinten systemaattinen hyväksikäyttö aiheuttaa massiivista kärsimystä, haittaa ympäristöä ja sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisen terveyteen ja elintarviketurvaan.

Seuraukset eläimille: Massatuotanto ja kärsimys

Vuodessa yli 70 miljardia maalla elävää eläintä teurastetaan maailmanlaajuisesti elintarviketuotantoa varten, useimmat äärimmäisissä olosuhteissa massatuotantolaitoksissa. Kanat, siat ja naudat viettävät koko elämänsä ahtaimmissa häkeissä tai navetoissa, usein ilman päivänvaloa tai raitista ilmaa. Erittäin haitallisia ovat myös pitkät kuljetusmatkat, joiden aikana eläimet kuljetetaan ilman riittävästi vettä ja ruokaa. Teurastamoissa tapahtuu usein virheellisiä tainnutuksia, minkä seurauksena monet eläimet kokevat teurastuksen täysin tietoisina.

Ruoka-alan lisäksi spesiesismi vaikuttaa myös muihin alueisiin: eläinkokeita tehdään edelleen, vaikka nykyaikaisia vaihtoehtoja on olemassa, ja eläimet eläintarhoissa, sirkuksissa tai delfinaarioissa kärsivät luonnottomista pito-olosuhteista.

Seuraukset ympäristölle: Ilmastonmuutos ja resurssien kulutus

Teollinen eläintuotanto on vastuussa 14,5 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä – enemmän kuin koko maailman liikenne. Erityisen ongelmallista on sademetsien hakkuu laidunmaiden ja rehukasvialueiden, kuten soijan, viljelyyn. Noin 80 % maailmanlaajuisesti viljellystä soijasta käytetään eläinten rehuksi.

Toinen suuri ongelma on suurin vedenkulutus: 1 kg naudanlihan tuotanto tarvitsee jopa 15 000 litraa vettä. Samanaikaisesti tuotantoeläinten ulosteet saastuttavat maaperää ja vesistöjä nitraateilla ja fosfaateilla, mikä johtaa veden saastumiseen ja lajien katoamiseen.

Seuraukset ihmisille: Terveysriskit ja sosiaalinen eriarvoisuus

Tutkimukset osoittavat, että suurin eläinperäisten tuotteiden kulutus lisää riskiä sydän- ja verisuonisairauksille, tyypin 2 diabetekseen ja tiettyihin syöpätyyppeihin. Erityisesti prosessoidut lihatuotteet, kuten makkara ja kinkku, ovat maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Lisäksi teollinen eläintuotanto pahentaa sosiaalisia eriarvoisuuksia. Suuret maa-alueet käytetään rehukasvien tuotantoon, kun samalla miljoonat ihmiset kärsivät nälästä. Lihan kulutuksen vähentäminen voisi auttaa käyttämään resursseja tehokkaammin ja parantamaan globaalia elintarviketurvaa.

Spesiesismi aiheuttaa massiivista eläinkärsimystä, nopeuttaa ilmastonmuutosta ja sillä on negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ruokaturvaan. Tietoisempi suhtautuminen eläinperäisiin tuotteisiin sekä kestävät vaihtoehdot voivat auttaa vähentämään näitä ongelmia ja luomaan oikeudenmukaisemman maailman kaikille olioille.

Keinoja spesiesismin voittamiseen

Spesiesismi on syvälle juurtunut yhteiskuntarakenteisiimme, mutta on olemassa useita keinoja kyseenalaistaa ja muuttaa tätä ajattelutapaa. Spesiesismin voittaminen vaatii niin yksilöllisiä kuin yhteiskunnallisia muutoksia, jotka vaikuttavat useilla tasoilla – henkilökohtaisista kulutusvalinnoista poliittisiin toimenpiteisiin

1. Koulutus ja tietoisuuden muutos

Keskeinen askel spesiesismin voittamiseen on koulutus ja valistaminen. Monet ihmiset eivät ole tietoisia, että eläinten systemaattisella hyväksikäytöllä ei ole vain moraalisia, vaan myös ekologisia ja terveydellisiä seurauksia. Perusteellisten tietojen tarjoaminen eläinten kognitiivisista ja emotionaalisista kyvyistä, niiden kärsivästä kyvystä ja todellisista olosuhteista tuotantoeläimissä voi terävöittää tietoisuutta spesiesististen rakenteiden epäoikeudenmukaisuudesta.

Koulut, yliopistot ja media näyttelevät ratkaisevaa roolia näiden aiheiden välittämisessä. Tieteelliset tutkimukset osoittavat yhä selvemmin, että monet eläinlajit omavat monimutkaisia sosiaalisia rakenteita ja korkeaa kykyä tuntea. Organisaatiot kuten Animal Ethics, PETA tai ProVeg vaikuttavat aktiivisesti tiedon levittämiseksi ja tarjoavat opetusmateriaalia ihmisten tietoisuuden herättämiseksi eläinten oikeuksia koskien.

2. Kulttuurimuutokset ja uusien normien luominen

Monet spesiesistiset käytännöt perustuvat yhteiskunnallisiin normeihin ja perinteisiin, jotka usein omaksutaan harkitsemattomasti. Spesiesismin voittamiseksi on luotava uusia eettisiä standardeja, jotka eivät enää pidä eläimiä vähempiarvoisina olentoina. Tätä voidaan edistää eläinystävällisten arvojen levittämisen avulla taiteessa, kirjallisuudessa, elokuvassa ja mainonnassa.

Esimerkkejä kulttuurimuutoksesta ovat kasvanut vastustus turkismalleille tai villieläinten pitämiselle sirkuksessa. Monissa maissa näitä käytäntöjä on jo julkisen paineen vuoksi kielletty tai rajoitettu voimakkaasti. Samanlainen muutos elintarviketeollisuudessa voisi johtaa siihen, että elintarvikkeet ilman eläinperäisiä vaihtoehtoja tulevat normiksi ja eläinperäiset tuotteet menettävät merkitystään.

3. Jokapäiväiset päätökset: Kulutuksen tietoinen muotoilu

Jokainen ostos on päätös – ja jokaisella päätöksellä voi vähentää eläinten kärsimystä. Tähän kuuluu:

Eläinkärsimyksetön ruokavalio: Liha, kala, maitotuotteet ja munat voi vähentää tai luopua kokonaan, ja näin osallistua suoraan massatuotannon tarpeen vähentämiseen. Nykyään on saatavilla lukuisia kasvisvaihtoehtoja, jotka mahdollistavat tasapainoisen ruokavalion.

Tuotteet ilman eläinkokeita: Monet kosmetiikka- ja taloustuotteet testataan edelleen eläimillä. Valitsemalla eläinkokeettomia tuotteita jokainen kuluttaja voi tehdä merkkinsä.

Muoti ilman eläinkärsimystä: Nahka, villa ja turkis aiheuttavat valtavaa eläinkärsimystä. Yhä useammat merkit tarjoavat kestäviä, eläinvapaita vaihtoehtoja.

Kestävä lemmikkiruoka: Myös lemmikit voi ruokkia ilman tavanomaista lihaa. Esimerkki tästä on Marsavet-kuivaruoka Microbell mikrobiproteiinilla. Tämä innovatiivinen ruoka ei sisällä eläinproteiinia kotieläimistä, vaan käyttää sen sijaan mikrobiproteiinia, joka tarjoaa ympäristöystävällisen, hypoallergeenisen ja hyvin sulavan proteiinilähteen. Verrattuna tavanomaiseen lihantuotantoon se vaatii jopa 90 % vähemmän maata, vettä ja energiaa, mikä tekee siitä eettisen ja kestävän valinnan. Tällaiset vaihtoehdot edistävät eläinperäisten tuotteiden kysynnän vähentämistä ja rikkovat pitkällä aikavälillä spesiesistisiä rakenteita.

4. Poliittiset ja oikeudelliset muutokset

Henkilökohtaiset päätökset ovat tärkeä osa, mutta spesiesismin järjestelmälliseen torjuntaan ovat myös poliittiset toimenpiteet ja lainsäädäntömuutokset tarpeen. Monissa maissa on jo ensimmäisiä pyrkimyksiä vahvistaa eläinoikeuksia, mutta usein ne rajoittuvat lemmikkeihin, kun taas tuotantoeläimet jäävät vielä puutteellisesti suojatuiksi.

Vaativat tiukempia eläinsuojelulakeja, massatuotannon lakkauttamista ja kasvisvaihtoehtojen edistämistä kasvavat yhä tärkeämmiksi. Asukkaat voivat vaikuttaa aktiivisesti lainsäädännön ehtoihin vetoomusten, vaalien ja poliittisen sitoutumisen kautta. Esimerkkinä tästä on kasvava määrä kaupunkeja ja maita, jotka vähentävät tukia lihateollisuudelle ja sen sijaan tukevat kestäviä ruokavalioita.

Spesiesismin voittaminen edellyttää kokonaisvaltaista yhteiskunnallista muutosta, joka kattaa koulutuksen, kulttuurin, kulutuskäyttäytymisen ja poliittiset toimenpiteet. Jokainen askel – olipa se tietoisen kulutuksen, valistamisen tai poliittisen sitoutumisen kautta – auttaa murentamaan spesiesistisiä rakenteita ja luomaan oikeudenmukaisemman maailman kaikille olioille.

Muutosta ajattelussa oikeudenmukaisemman maailman puolesta

Spesiesismi muokkaa yhteiskuntamme ajattelua, mutta tällainen eläinten epätasa-arvoinen kohtelu ei ole eettisesti hyväksyttävää eikä välttämätöntä. Tieteelliset todisteet osoittavat, että eläimillä on tunteita ja kyky kärsiä, minkä vuoksi niiden systemaattista hyväksikäyttöä on kyseenalaistettava.

Jokainen voi osallistua muutokseen – tekemällä tietoisempia kulutusvalintoja, tukemalla eläinoikeuksia ja kestäviä vaihtoehtoja. Ensimmäinen askel on, että eläimiä ei arvioida niiden hyödyllisyyden perusteella ihmisille, vaan kunnioitetaan tuntevina olentoina, joilla on oma arvonsa.

Usein kysytyt kysymykset spesiesismistä

1. Mitä tarkoitetaan spesiesismillä? Spesiesismi tarkoittaa olentojen syrjimistä niiden lajiin kuulumisen perusteella, missä ei-inhimillisten eläinten intressit alistetaan ihmisten intresseille.
2. Miten spesiesismi ilmenee arjessa? Spesiesismi näkyy eläinten epätasa-arvoisessa kohtelussa, kuten lemmikkieläinten huoliminen verrattuna tuotanto- ja eläinkokeiden eläinten hyväksikäyttöön.
3. Miksi spesiesismi on moraalisesti ongelmallista? Se on ongelmallista, koska se systemaattisesti sivuuttaa eläinten kärsimykset, vaikka ne kykenevät kärsimään niin kuin ihmiset.
4. Mitä on antispeesismi? Antispeesismi on kantaa, joka vastustaa eläinten syrjintää niiden lajiin kuulumisen perusteella ja vaatii kaikkien tuntevien olentojen intressien tasapuolista huomioon ottamista.
5. Miten spesiesismiä voi voittaa arjessa? Spesiesismiä voi voittaa välttämällä eläinperäisiä tuotteita, valitsemalla eläinkokeettomia tuotteita, olemalla käymättä eläintarhoissa tai sirkuksissa ja siirtymällä vegaaniseen ruokavalioon.